Operaatio tytsyt Baleaareille

Anni lähtee mielellään kotiin. Hänellä on nyt paljon liikkuvia osia, joita pitäisi päästä hoitamaan Suomeen. Siellä on myös kaikki puhtaampaa, helpompaa ja tutumpaa. Koiria, kissoja ja muuta kotiväkeä on myös ollut ikävä. Yksin lentokentälle suunnistaminen, saati painavien matkatavaroiden kanssa laskeutuminen rappukäytävän kuuluisia portaita pitkin vähän jänskättää… näinköhän löytää edes oikeaan koneeseen, vai saaneeko blogi jatkoa Indo-Kiinasta? Elina puolestaan voisi jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Lämpötila on juuri alkanut nousta ja Palman huudit ovat tulleet tutuiksi, hän tuntee olonsa kotoisaksi. Varsinainen asuminen täällä olisi kuitenkin Elinan mielestä hankalaa. Myös paikalliset tarjoilijapojat ovat iskeneet silmän sä nauravaiseen Elluun, joten luultavasti on parasta että aviomies tulee hakemaan Ellun kotiin. Säästytään siltä etteivät paikalliset Javierit heitä Ellua olalleen ja vie mennessään.. Kirsilläkin on ollut ikävä rakkaita karvakavereita, joten Suomi...

Eläinihmisiä kun ollaan, niin pienet kapinalliset kettutytöt ovat heränneet Annin ja Kirsin pään sisällä heti reissun alkumetreistä loppumetreille asti. Monien eläinten olot täällä on siis aika karseat ja savu korvista nousten ollaan jouduttu seuraamaan huonoa eläintenkohtelua. Heti saapumispäivää seuraavana päivänä jouduimme todistamaan koiran pahoinpitelyä keskellä puistoa ja kirkasta päivää. Siinä tilanteessa olisi tehnyt mieli käydä vähän tyttöporukalla muotoilemassa kyseisen koiranomistajan nenukkaa uuteen uskoon. Välillä vastaan kävelee puolikaljuja koiria, välillä niiltä näyttää olevan jalat sijoiltaan. Yllättävän monelta puuttuu osa jaloista. Monia pikkukoiria vedetään hihnassa väkisin perässä tai roikotetaan ilmassa valjaista, kun eivät kävele kuten halutaan. Ei kaikilla toki näin huonosti mene, onneksi. Heppakärryajelua joutuu nähdä ja kuunnella päivästä toiseen. Samat lihaksettomat pollet liian lyhyine aiso...

Tämän maan apteekkikulttuuri poikkeaa meidän tuntemastamme aikalailla. Lääkkeiden hinnat ovat erittäin edullisia – nimenomaan reseptilääkkeiden. Ostapa jotain käsikauppalääkettä tai esimerkiksi kosmetiikkaa niin hinnat ovat kalliimpia kuin Suomessa. Ristiriitaista. Kuva varastoautomaatin ikkunasta. Apteekkimme on auki ympäri vuorokauden, mutta farmaseutteja on koko puljussa vain 3. Lääkkeistä saa kertoa farmaseuttien lisäksi kuka vaan, niin tekninen työntekijä kuin ilman mitään koulutusta kassan takana oleva. Jos asiakas kysyy jotain lääkkeestä, vilkaistaan nopeasti tietokannasta vastaus ja kerrotaan asiakkaalle. Jopa meidän olisi pitänyt neuvoa kyseisten espanjankielisten tekstipätkien avulla asiakkaita. Asiakkaan saama tieto saattaa siis joskus olla jopa väärää tai vajavaista, mutta täällä riittää kun on vakuuttava. Suomessa kun reseptinkäsittely on erittäin tarkkaa ja me lääketeknikoina emme saa mm. antaa lainkaan lääkeneuv...

Työolot ovat vähän parantuneet ja osaamme olla välittämättä turhasta säädöstä. Olemme oppineet ottamaan löysin rantein töissä ja siten hommat sujuu paremmin. Työporukka on myös hyväksynyt meidät ja ollaan jo ihan hyvää pataa. Otsikon lausahdukset viittaavatkin mentorimme suusta yleisimmin (päivittäin) kuultaviin letkautuksiin. Maisemat on täällä mahtavat ja vanha kaupunki missä asumme on todella nätti. Katedraalin kaunis ympäristö ja merinäkymätkin löytyvät läheltä.      Ruokapaikoissa aina arveluttaa, onko kyseessä turistimesta jossa on kalliit hinnat ja kehno ruoka, vai paikallinen joka on edullinen ja josta saa hyvää sapuskaa. Yksi tällainen ensimmäisenä mainittu – tosin espanjoolien keskuudessa suosittu – pöperöbaari löytyy viereisen talon alakerrasta. Paikan edessä kiemurtelee hyvin usein jono ja pöydät ovat olleet täynnä, joten päätimme testata ravintolan antia. Eihän se huono voi olla jos asiakkaita puskee ovista ja ikkunoista! Vai vo...

Mallorcan asumisjärjestelyistä voi olla montaa mieltä. Tässä muutamia huomioita ja eroja Suomen oloihin. Hanaveden haju oli tyrmäävä kun saavuimme kämpälle. Veden haju muistutti suolampea. Sitä kuulemma voi juoda, mutta käytännössä kukaan paikallinen ei sitä juo (”because it tastes like s*it”). Olemme hajuun kuitenkin siinä määrin tottuneet, että enää se ei nenukissa tunnu. Silti aiomme raahata tonneittain vettä kaupasta vielä seuraavatkin viikot. Olemme ristineet vesitonkat babyiksi, koska ne kulkeutuvat kätevimmin kaupasta kotiin sylissä – kuin sylivauvat. Vesihanasta olemme saaneet jo monet palovammat – siitä tulee kiehuvan kuumaa vettä tuosta noin vain. Ei taida amerikkalaisia käydä täällä vaatimassa ”Caution hot!” -merkintöjä. Ikkunat ovat yksinkertaisia ja niissä on tyyliin kalterit edessä. Kämpässä on jäätävän kylmä jo ihan ikkunoiden ja huokoisen rakentamisen puolesta, mutta myös koska vuokraemäntämme tuulettaa 12 h päivässä läpivedolla: satoi tai pa...

Ensimmäiset työpäivät takana ja työpaikalla asiat näyttää vaan päivä päivältä huonommaks menevän! Heti alkuun saatiin "oman alan" hommia:  Irrotimme tarroja apinan raivolla kaupanpäällisaurinkorasvoista, jotta niitä saadaan myyntiin. Ns. turhaa työtä ja olipahan operaatio!   Asensimme lasihyllyjä kuin mitkäkin remppamiehet. Lasihyllyt olivat painavia, korkealla ja uudet hyllypidikkeet piti vaihtaa vanhoihin. Eli tyhjensimme ensin hyllyt, vaihdoimme vanhat ja uudet pidikkeet päittäin, jonka jälkeen ladoimme tavarat takaisin hyllyille. Uusiin hyllyihin pistettiin vanhat pidikkeet. Älytöntä puuhaa, koska kaikki pitää tehdä moneen kertaan, epätehokkaasti ja erittäin epäergonomisesti. Kaiken kruununa paikan pomo ei ollutkaan tyytyväinen tekemisiimme, vaan laittoi hyllyt uudestaan omalla tavallaan (Huom! Tämä tyyppi ensin ohjeisti, että laitetaan 3 hyllypidikettä ja sitten kun olimme niin tehneet, hän vaihtoi ne kahteen hyllypidikkeeseen). Kauhea vaiva ihan turhaan. Taas ke...