Be confident.

Tämän maan apteekkikulttuuri poikkeaa meidän tuntemastamme aikalailla.

Lääkkeiden hinnat ovat erittäin edullisia – nimenomaan reseptilääkkeiden. Ostapa jotain käsikauppalääkettä tai esimerkiksi kosmetiikkaa niin hinnat ovat kalliimpia kuin Suomessa. Ristiriitaista.

Kuva varastoautomaatin ikkunasta.

Apteekkimme on auki ympäri vuorokauden, mutta farmaseutteja on koko puljussa vain 3. Lääkkeistä saa kertoa farmaseuttien lisäksi kuka vaan, niin tekninen työntekijä kuin ilman mitään koulutusta kassan takana oleva. Jos asiakas kysyy jotain lääkkeestä, vilkaistaan nopeasti tietokannasta vastaus ja kerrotaan asiakkaalle. Jopa meidän olisi pitänyt neuvoa kyseisten espanjankielisten tekstipätkien avulla asiakkaita. Asiakkaan saama tieto saattaa siis joskus olla jopa väärää tai vajavaista, mutta täällä riittää kun on vakuuttava. Suomessa kun reseptinkäsittely on erittäin tarkkaa ja me lääketeknikoina emme saa mm. antaa lainkaan lääkeneuvontaa. Aivan eri meininki täällä. En luottaisi saamiini ohjeisiin paikallisesta apteekista.

Kuva varastoautomaatin päädystä

Apteekkimme on remontissa, mikä voi vaikuttaa siihen että tuotteita ei löydä kukaan ja niitä on ympäri ämpäri. Tuotteille ei ole tarkkoja paikkoja, eikä varsinkaan opastuskylttejä, joten on mahdoton löytää mitään. Remontti on kuitenkin kestänyt kuulemma jo vuoden, eikä loppua näy… ainakaan pölyn määrästä päätellen, köh!

Tilatut lääkkeet toimitetaan apteekkiin epämääräisissä avonaisissa laatikoissa, kun taas Suomessa ne on tarkasti sinetöity kiinni.

Tuotteiden hintoja ei ole missään näkyvillä. Asiakkaana on siis mahdoton vertailla niitä ellei kysy henkilökunnalta apua. Työntekijätkään eivät muista ulkoa paljonko tuotteet maksavat, joten hinta täytyy aina erikseen tarkistaa kassalta. Nopeaa ja kätevää touhua mallorcalaisten tapaan!

Aina ei edes viivakoodit toimi hyllyistä löytyvissä tuotteissa ja joskus niitä ei edes vakituinen henkilökunta löydä millään konstilla koneelta. Jäi muuten se lämpögeeli myymättä sille tyypille.