Työkulttuurishokki
Ensimmäiset työpäivät takana ja työpaikalla asiat näyttää vaan päivä päivältä huonommaks menevän!
Heti alkuun saatiin "oman alan" hommia:
Irrotimme tarroja apinan raivolla kaupanpäällisaurinkorasvoista, jotta niitä saadaan myyntiin. Ns. turhaa työtä ja olipahan operaatio!
Asensimme lasihyllyjä kuin mitkäkin remppamiehet. Lasihyllyt olivat painavia, korkealla ja uudet hyllypidikkeet piti vaihtaa vanhoihin. Eli tyhjensimme ensin hyllyt, vaihdoimme vanhat ja uudet pidikkeet päittäin, jonka jälkeen ladoimme tavarat takaisin hyllyille. Uusiin hyllyihin pistettiin vanhat pidikkeet. Älytöntä puuhaa, koska kaikki pitää tehdä moneen kertaan, epätehokkaasti ja erittäin epäergonomisesti. Kaiken kruununa paikan pomo ei ollutkaan tyytyväinen tekemisiimme, vaan laittoi hyllyt uudestaan omalla tavallaan (Huom! Tämä tyyppi ensin ohjeisti, että laitetaan 3 hyllypidikettä ja sitten kun olimme niin tehneet, hän vaihtoi ne kahteen hyllypidikkeeseen). Kauhea vaiva ihan turhaan. Taas kerran.
Purimme kuormaa koneelle käsin. Viivakoodinlukija ei toimi, joten kaikki kirjoitetaan käsin erikseen. Tavarat myös puretaan moneen kertaan erilaisiin laatikoihin, vaikka Suomessa kaikki tehdään tehokkaasti max. yhden laatikon kautta. Täällä tunnutaan kaikki tehtävän ainakin kolmeen kertaan uudestaan!!!
Tässä erittäin puhdas mikroaaltouuni, joka haisee mädäntyneelle kalalle. Emme uskaltaneet lämmittää ruokia siinä, vaan olemme menneet leipälinjalla. Ruokakulttuuri onkin sitten oma lajinsa. Ensimmäisenä päivänä pääsimme syömään, kun työpäivää oli enää tunti jäljellä. Olimme nälkäkuoleman partaalla ja meinasimme pyörtyä, kun emme saaneet syödä ajoissa.
Työpaikalla on menossa remontti, joten paikat ovat todella sekaiset ja pölyiset. Tässä kuvaa vessassa olevista rojuista, joiden keskeltä olisi pitänyt kuulemma etsiä ruokailuvälineitä - ei muuten etsitty! Toinen kuva on WC:n "ikkunasta" josta näkyy kauniit maisemat, kuten kuvasta voi havaita. Meillä ei myöskään ole mitään sosiaalitiloja, eikä talosta siis löydy edes haarukoita ruokaan, saati tuoleja millä istua tauolla. Roskiksiakaan ei paljoa ole näkynyt.
Saimme yhteisen kaapin tyttöjen kanssa, mutta ylläripylläri sen lukko on rikki: lukkopesä jää kätevästi avaimeen kiinni. Kovasti meitä vakuuteltiin, että sinne voi jättää tavarat päiväksi, eikä sinne kukaan tule. Kaappi sijaitsee kuvassa olevan oven vieressä ja ovi on päivisin auki. Portaat oven takana johtavat parkkipaikalle, johon on pääsy kellä tahansa. Turvallista.
Tästä syystä ollaan pidetty arvotavarat työtakkien taskussa työpäivän ajan.
"Pukuhuoneemmekin" on erittäin siisti ja sitä rataa.. Pölyä ja epäjärjestystä riittää koko puljussa kyllästymiseen asti. Kotipuolessa asiat onkin itseasiassa todella hyvin.
Seuraavassa päivityksessä lisää huomioita näiltä huudeilta. Nyt nukkumaan, että jaksetaan huomenna into pinkeänä taas puuhastella pölyn ja laatikoiden keskellä. ¡Buenas noches!
Heti alkuun saatiin "oman alan" hommia:
Irrotimme tarroja apinan raivolla kaupanpäällisaurinkorasvoista, jotta niitä saadaan myyntiin. Ns. turhaa työtä ja olipahan operaatio!
Asensimme lasihyllyjä kuin mitkäkin remppamiehet. Lasihyllyt olivat painavia, korkealla ja uudet hyllypidikkeet piti vaihtaa vanhoihin. Eli tyhjensimme ensin hyllyt, vaihdoimme vanhat ja uudet pidikkeet päittäin, jonka jälkeen ladoimme tavarat takaisin hyllyille. Uusiin hyllyihin pistettiin vanhat pidikkeet. Älytöntä puuhaa, koska kaikki pitää tehdä moneen kertaan, epätehokkaasti ja erittäin epäergonomisesti. Kaiken kruununa paikan pomo ei ollutkaan tyytyväinen tekemisiimme, vaan laittoi hyllyt uudestaan omalla tavallaan (Huom! Tämä tyyppi ensin ohjeisti, että laitetaan 3 hyllypidikettä ja sitten kun olimme niin tehneet, hän vaihtoi ne kahteen hyllypidikkeeseen). Kauhea vaiva ihan turhaan. Taas kerran.
Purimme kuormaa koneelle käsin. Viivakoodinlukija ei toimi, joten kaikki kirjoitetaan käsin erikseen. Tavarat myös puretaan moneen kertaan erilaisiin laatikoihin, vaikka Suomessa kaikki tehdään tehokkaasti max. yhden laatikon kautta. Täällä tunnutaan kaikki tehtävän ainakin kolmeen kertaan uudestaan!!!
Tässä erittäin puhdas mikroaaltouuni, joka haisee mädäntyneelle kalalle. Emme uskaltaneet lämmittää ruokia siinä, vaan olemme menneet leipälinjalla. Ruokakulttuuri onkin sitten oma lajinsa. Ensimmäisenä päivänä pääsimme syömään, kun työpäivää oli enää tunti jäljellä. Olimme nälkäkuoleman partaalla ja meinasimme pyörtyä, kun emme saaneet syödä ajoissa.
Työpaikalla on menossa remontti, joten paikat ovat todella sekaiset ja pölyiset. Tässä kuvaa vessassa olevista rojuista, joiden keskeltä olisi pitänyt kuulemma etsiä ruokailuvälineitä - ei muuten etsitty! Toinen kuva on WC:n "ikkunasta" josta näkyy kauniit maisemat, kuten kuvasta voi havaita. Meillä ei myöskään ole mitään sosiaalitiloja, eikä talosta siis löydy edes haarukoita ruokaan, saati tuoleja millä istua tauolla. Roskiksiakaan ei paljoa ole näkynyt.
Saimme yhteisen kaapin tyttöjen kanssa, mutta ylläripylläri sen lukko on rikki: lukkopesä jää kätevästi avaimeen kiinni. Kovasti meitä vakuuteltiin, että sinne voi jättää tavarat päiväksi, eikä sinne kukaan tule. Kaappi sijaitsee kuvassa olevan oven vieressä ja ovi on päivisin auki. Portaat oven takana johtavat parkkipaikalle, johon on pääsy kellä tahansa. Turvallista.
Tästä syystä ollaan pidetty arvotavarat työtakkien taskussa työpäivän ajan.
"Pukuhuoneemmekin" on erittäin siisti ja sitä rataa.. Pölyä ja epäjärjestystä riittää koko puljussa kyllästymiseen asti. Kotipuolessa asiat onkin itseasiassa todella hyvin.
Seuraavassa päivityksessä lisää huomioita näiltä huudeilta. Nyt nukkumaan, että jaksetaan huomenna into pinkeänä taas puuhastella pölyn ja laatikoiden keskellä. ¡Buenas noches!
Kommentit
Lähetä kommentti